Yritykset pelkäävät riskejä

Suomessa kaunistellaan tasa-arvoa. Siitä puhutaan paljon, mutta tekoja on vähän. Yritykset väittävät olevansa tasa-arvoisia työntekijöitä ja työnhakijoita kohtaan, mutta todellisessa rekrytointitilanteessa yrityksellä menee monesti pupu pöksyyn: se yrittää eliminoida kaikki mahdolliset riskitekijät, joita saattaa liittyä hakijaan.

Riskitekijät voivat olla mitä moninaisimpia, ja ne on päätelty yrityksen sisäisissä kuppikunnissa. Hakija ei voi esimerkiksi olla ulkomaalaistaustainen, nainen, mies, seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva, uskovainen, raskaana oleva tai liikuntavammainen henkilö. Hakijalla ei saa olla mitään haittoja, kuten vaikkapa lukihäiriö, astma, huono näkö, huono ulkonäkö, verenpainetauti tai diabetes.

Työhaastattelut ovat kuin luotisade

Jos jotain tällaista tulee ilmi työhaastattelussa, saattaa joutua auttamattomasti mustalle listalle, mitä ei työnhakija kuitenkaan tule tietämään. Työnhakijalle tulee vain kohtelias sähköposti, että hän ei tullut tällä kertaa valituksi. Oikeasti sanoman pitäisi olla, että ei todellakaan tullut valituksi, koska useimmat haastattelijat tunnistivat työnhakijassa riskitekijöitä, joilla teoreettisesti voi olla vaikutusta liiketoimintaan

Tasa-arvo on sanahelinää Suomessa. Yritykset ovat ylivarovaisia, eivätkä näytä hyvää esimerkkiä. Joissakin tapauksissa yritykset ovat pelkureita. Pelkääkö yrityksen esimies tai rekrytoija kuulevansa kollegoilta, että kuka tuon palkkasi? Esimiehille sopiva paikka olisikin naamiaiset.

Yritysten kuppikunnissa supistaan asioita pienissä piireissä ja päätetään kirjoittamattomista säännöistä, joissa saatetaan ottaa kantaa siihen, millaisia henkilöitä yritykseen otetaan.

Joskus kuulee puhuttavan, että nuorilta naisilta kysytään työhaastatteluissa suoraan, milloin hän aikoo hankkia lapsia, millä yritetään varmistaa se, ettei lastenhankinta osu hakijan uravaiheeseen tässä yrityksessä.

Hakijasta voidaan hakea tietoja googlettamalla netissä, vaikka näiden tietojen käyttö on kiellettyä työhaastattelussa. Silti yritykset tekevät kaikkensa välttääkseen mahdollisia riskitekijöitä ja yritys käyttää tähän kaikki mahdolliset keinot, sekä lailliset että vähemmän lailliset keinot.

Tasa-arvon puute aiheuttaa syrjintää

Tasa-arvo liittyy vahvasti esimerkiksi sukupuoleen, etniseen taustaan, tietyn maan kansalaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, kielivähemmistöön tai vammaisuuteen. Sen, joka ei itse kuulu näihin ryhmiin, voi olla vaikea ymmärtää tasa-arvotavoitteita, tai mitä ongelmia tasa-arvottomuus aiheuttaa.

Tasa-arvon puuttuminen aiheuttaakin usein esimerkiksi syrjintää. Syrjintä näkyy vaikkapa sosiaalisessa kohtelussa, palkkauksessa, työtehtävissä, olosuhteissa ja palvelujen laadussa. Jos et saa palvelua äidinkielelläsi, olet huonommassa asemassa kuin muut kansalaiset. Jos et pääse pyörätuolilla toiseen kerrokseen, koska talossa ei ole hissiä, olet myös huonommassa asemassa. Tällaisia esimerkkejä on lukemattomia ja ne ovat totta tämän päivän Suomessa.

On sanottu, että naisen euro oli 76 senttiä, ja se pitääkin osittain paikkaansa. Naisella on siis huonompi ostovoima kuin miehellä, vaikka hän tekisi saman verran töitä. On sanottu, että miehen palkka on parempi, mitä pidempi hän on. Tilastoja tutkimalla selviää erikoisia tunnusmerkkejä, joita voi pitää syrjintänä.

Syrjiminen onkin tasa-arvon toteutumattomuuden suurin synti. Syrjintää tulee tehtyä jo pelkästään suosimalla toisia. Jos suosit tietyntyyppisiä työnhakijoita, syrjit samalla muita. Työanantajat ovatkin keskeisessä asemassa tasa-arvon toteuttamisessa.

Siksi työnantajien ja yritysten pitäisi näyttää esimerkkiä ja antaa mahdollisuus kaikenlaisille työnhakijoille. Erilaisuus on rikkaus, mutta tähän mennessä se on ollut Suomessa vain taakka. Suomessa erilaisuutta katsotaan pitkään, mikä on alkukantaista käyttäytymistä.

Antaa kaikkien kukkien kukkia, on hyvä toteamus, jota pitäisi käyttää enemmän nykyään. Ketään ei saisi jättää asioiden ulkopuolelle sen takia, että hänellä on erilainen tausta tai että hän on fyysisesti erilainen.