Tasa-arvosta puhutaan nykyisin erittäin paljon ja se nostetaan ilmiönä esiin hyvin monissa yhteyksissä. Vaikka Suomea pidetäänkin eräänä tasa-arvon mallimaana, voidaan kuitenkin kysyä, onko suomalainen yhteiskunta aivan niin tasa-arvoinen kuin ehkä ensinäkemältä voisi luulla. Maassamme kyllä puhutaan tasa-arvosta kauniin sanoin, mutta toteutuvatko nämä sanat ja ihanteet kuitenkaan arjen toiminnassa aivan niin hyvin kuin voisi toivoa. Tällä sivulla pohditaan tasa-arvon moninaisia kasvoja.
Naisen euro murenee 97 sentiksi
Puhuttaessa suomalaisten naisten tasa-arvosta työelämässä otetaan hyvin usein esiin se, että naisen euro ei olekaan euro, vaan 97 senttiä. Aikaisemmin naisen euroa on väitetty 80 sentin arvoiseksi, mutta nykyasiantuntijat näkevät naisen aseman työmarkkinoilla positiivisemmin ja nostavat heidän euronsa arvon 80 sentistä jo 97 senttiin. Toisaalta moni on sitäkin mieltä, ettei tässä ole mitään epätasa-arvoista, vaan miehet ansaitsevat naisia enemmän yksinkertaisesti, koska he tekevät naisia enemmän työtä.
Suomessa on tyypillistä, että alat ovat jakautuneet jyrkästi miesten ja naisten suosimiin aloihin. Yleensä pitäisikin vertailla naisten ja miesten palkkatasoa vertaamalla täsmälleen samaa työtä miesten ja naisten tekemänä ja heidän tästä työstä saamaansa palkkaa.
Kun miesten ja naisten välistä palkkaeroa tutkitaan, näyttäisi, että naiset pitävät vapaa-aikaa enemmän arvossa kuin miehet. Julkisen sektorin työpaikoissa on tavallista pidemmät loma-ajat ja naiset työskentelevät yleensä miehiä useammin juuri julkisella sektorilla. Vanhempainvapaat selittävät myös naisten miehiä vähäisempää työpanosta. Perheen vuoksi moni nainen tekee tavallista lyhyempää työviikkoa, jotta aikaa jää myös lapsille. Tämä kuitenkin vaikuttaa heidän palkkaansa.
Naisilla olisi asiantuntijoiden mukaan mahdollisuus kuroa umpeen palkkaero miesten kanssa, mutta tämä tarkoittaisi sitä, että naisten tulisi suuntautua nykyistä enemmän yksityisen sektorin töihin sekä aloille, jotka ovat perinteisesti miesvaltaisia. Tämä taas tarkoittaisi selkeää vapaa-ajan vähentymistä, mihin moni nainen ei välttämättä ole valmis.
Jakautuuko vapaa-aika suomalaisissa perheissä tasapuolisesti?
Kun puhutaan suomalaisten naisten tasa-arvosta, otetaan hyvin usein esille suomalaisten naisten korkea koulutustaso sekä mahdollisuudet edetä urallaan. Kun tasa-arvon toteutumista kuitenkin tarkastellaan perhetasolla, voidaan suomalaisten naisten tasa-arvoisuudesta olla montaa mieltä. Nykyäänkin on nimittäin tavallista, että suomalainen nainen jatkaa työpäivänsä jälkeen toista työrupeamaa kotona ottaen päävastuun sekä kotitöistä että lapsista. Moni mies sen sijaan viettää työpäivänsä jälkeen vapaa-aikansa mieleisellään tavalla. Maksullista siivousapua käytetään Suomessa aika vähän, koska sen käyttäminen on suhteellisen kallista kotitalousvähennysoikeudesta huolimatta. Etenkin Helsingissä asuvat lapsiperheet ovat taloudellisesti usein niin tiukoilla, että kaikesta ei-välttämättömästä pyritään säästämään, jolloin monessa perheessä naiselle jää suuri taakka kotitöiden vuoksi ja vapaa-aikaa jää vähän. Metatyö rasittaakin monia äitejä kohtuuttomalla tavalla.
Moni suomalainen on sitä mieltä, että vauraissa Keski-Euroopan maissa naiset eivät olisi niin tasa-arvoisia kuin Suomessa. Monessa maassa äidit jäävät nimittäin kotirouviksi miesten tehdessä uraa. Toisaalta näissä maissa naisten korkeaa koulutusta ei välttämättä pidetä aivan niin tärkeänä kuin Suomessa, mutta taas toisaalta naisen ei välttämättä myöskään odoteta hankkivan kotitöiden ja lastenhoidon lisäksi puolta perheen elatuksesta, kuten usein Suomessa oletetaan. Molemmissa perhemalleissa on varmasti puolensa. Kaikille naisille kotirouvuus ei varmasti sovi, jolloin suomalainen malli voi tuntua paremmalta ratkaisulta.
