Suomi tunnetaan tasa-arvon mallimaana, jossa perustuslaki takaa yhdenvertaisuuden. Julkisen terveydenhuollon tavoitteena on tarjota palveluita kaikille tarpeen mukaan. Kuitenkin todellisuus ei aina vastaa ihanteita. Tuoreet raportit ja tutkimukset, kuten Amnesty Internationalin raportti ja THL:n POLDEQUITY-hanke, osoittavat tämän selvästi. Tässä artikkelissa pureudumme siihen, miten eriarvoisuus ilmenee Suomen terveydenhuollossa ja mitä asialle voitaisiin tehdä.

Eriarvoisuuden monet kasvot Suomen terveydenhuollossa

Rakenteelliset ongelmat ja niiden vaikutukset

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on periaatteessa universaali, mutta käytännössä se jakautuu kolmeen osaan: työterveyshuoltoon, yksityiseen ja julkiseen terveydenhuoltoon. Työterveyshuolto tarjoaa usein kattavat palvelut työssäkäyville, ja varakkaimmilla on mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita. Työttömät, opiskelijat ja muut työelämän ulkopuolella olevat ovat kuitenkin pääosin julkisen terveydenhuollon varassa. Amnesty Internationalin raportissa “Tiedän etten saa apua” korostetaan, että terveydenhuollon saatavuus riippuu yhä enemmän ihmisen sosioekonomisesta asemasta. Julkisen puolen rajalliset resurssit ja pitkät jonotusajat ovat johtaneet siihen, että hoitoa ei aina saa silloin kun sitä tarvitsee, mikä käy ilmi Amnesty Internationalin raportista.

Sosioekonomiset erot terveyspalveluissa

Sosioekonominen asema vaikuttaa merkittävästi terveyspalveluiden saatavuuteen Suomessa. Pienituloiset ja heikommassa asemassa olevat joutuvat usein turvautumaan julkisiin palveluihin, joissa resurssipula ja pitkät jonot voivat viivästyttää hoitoon pääsyä. Pienetkin käyttömaksut voivat muodostua kynnykseksi hakeutua hoitoon. Vuonna 2022 lähes puoli miljoonaa terveydenhuollon käyttömaksulaskua päätyi perintään. Tämä kertoo karua kieltään siitä, että kaikilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia käyttää terveyspalveluita, vaikka niitä tarvitsisivat. Amnesty Internationalin raportti nostaa tämän esiin yhtenä keskeisenä eriarvoisuutta lisäävänä tekijänä.

Alueelliset erot ja niiden vaikutukset

Suomessa on myös merkittäviä alueellisia eroja terveyspalveluiden saatavuudessa. Harvaan asutuilla alueilla palvelut voivat olla kaukana, ja erikoissairaanhoidon palvelut keskittyvät suuriin kaupunkeihin. Tämä asettaa maaseudulla asuvat eriarvoiseen asemaan kaupunkilaisiin verrattuna. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen POLDEQUITY-hanke tutkii, miten valta ja politiikka vaikuttavat terveydenhuollon yhdenvertaisuuteen eri alueilla ja miten terveydenhuoltouudistus vaikuttaa tähän.

Haavoittuvien ryhmien kohtaamat haasteet

Miten vähemmistöt kokevat syrjinnän?

Vähemmistöryhmät kohtaavat terveydenhuollossa valitettavan usein rasismia ja syrjintää. YLE:n raportin mukaan vähemmistöryhmät kohtaavat toistuvasti rasismia ja syrjintää terveydenhuollon palveluissa. Raportissa haastatellut terveydenhuollon ammattilaiset ovat todistaneet rasistista ja syrjivää kielenkäyttöä. Tämä ei ole ainoastaan eettinen ongelma, vaan se vaikuttaa suoraan hoidon laatuun ja potilaiden kokemukseen. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaisten potilaiden oireita saatetaan vähätellä, mikä voi johtaa siihen, etteivät he saa tarvitsemaansa hoitoa. Nämä havainnot käyvät ilmi raportista Minorities sometimes face racism.

Sukupuolivähemmistöjen asema terveydenhuollossa

Sukupuolivähemmistöt, kuten transihmiset ja intersukupuoliset henkilöt, kohtaavat terveydenhuollossa omat erityiset haasteensa. Tutkimukset osoittavat, että he kokevat syrjintää, epäasiallista kohtelua ja tietämättömyyttä. Erityisesti ulkomaalaistaustaiset transihmiset kohtaavat monia esteitä sukupuolta vahvistavien hoitojen saannissa. Tutkimus “(Dis)advantaged positions in accessing gender-affirming healthcare in Finland” osoittaa, että nämä esteet liittyvät muun muassa kielimuuriin, terveydenhuollon “portinvartijoiden” rooliin ja normatiivisiin oletuksiin. Tutkimusartikkeli tuo esiin, että tarvitaan muutoksia lainsäädäntöön, terveydenhuollon käytäntöihin ja yhteiskunnalliseen ymmärrykseen, jotta tasa-arvo toteutuisi paremmin. Terveydenhuollon henkilöstön tietoisuuden ja osaamisen lisääminen sukupuolen moninaisuudesta on ensiarvoisen tärkeää, samoin kuin THL:n sivulla mainitaan.

Lasten ja nuorten terveydenhuollon epätasa-arvo

Vaikka Suomen neuvolajärjestelmä on kansainvälisesti arvostettu, lasten terveydenhuollossa on havaittu epätasa-arvoa. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on todettu suurempi syöpäkuolleisuus kantaväestöön verrattuna, ja Reetta Vanhasen blogikirjoituksessa korostetaan laadukkaiden neuvola- ja terveyspalveluiden merkitystä näiden erojen tasoittamisessa. Lisäksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon resurssipula uhkaavat lasten yhdenvertaista hoitoon pääsyä, mikä vaatii riittävää valtionrahoitusta ja resursointia, kuten Reetta Vanhanen kirjoittaa.

Miten kohti yhdenvertaisempaa terveydenhuoltoa?

Tasa-arvon historia Suomen terveydenhuollossa

TAIVOn artikkelissa todetaan, että tasa-arvoon pyrkivän terveydenhuoltojärjestelmän historia Suomessa on suhteellisen lyhyt. Vasta 1960- ja 1970-luvuilla, hyvinvointivaltion kehityksen myötä, terveydenhuollon tasa-arvo nousi keskeiseksi tavoitteeksi. 1990-luvun alun lama ja sen myötä omaksuttu markkinaliberaali ajattelu kuitenkin käänsivät kehityksen suunnan. TAIVOn artikkeli valottaa tätä kehitystä ja sen vaikutuksia.

Monikielisyys ja tiedonsaanti

Sosiaali- ja terveysministeriö pyrkii edistämään yhdenvertaista tiedonsaantia tarjoamalla tietoa palveluista useilla kielillä, verkkosivuillaan. Tämä on tärkeä askel, jotta mahdollisimman moni Suomessa asuva voi saada tietoa terveyspalveluista omalla äidinkielellään ja ymmärtää oikeutensa ja velvollisuutensa.

Yhteenveto ja toimenpide-ehdotukset

Suomen terveydenhuollossa on edelleen merkittäviä eriarvoisuuden muotoja, jotka liittyvät rakenteellisiin ongelmiin, sosioekonomisiin ja alueellisiin eroihin sekä haavoittuvien ryhmien kohtaamaan syrjintään. Tarvitaan jatkuvaa poliittista tahtoa, resurssien oikeudenmukaista kohdentamista ja rakenteellisten epäkohtien korjaamista. Konkreettisia keinoja voisivat olla: 1) Terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutus sukupuolen moninaisuudesta ja kulttuurisesta sensitiivisyydestä. 2) Palveluiden saatavuuden parantaminen eri kielillä entisestään. 3) Palkka-avoimuuden lisääminen ja samapalkkaisuuden periaatteen noudattaminen, kuten tasa-arvovaltuutetun lausunnossa korostetaan, voisi olla osa ratkaisua, vaikka se ei suoraan liitykään potilaiden kokemaan eriarvoisuuteen. 4) Neuvolajärjestelmän vahvistaminen ja resurssien takaaminen, jotta kaikki lapset saavat yhdenvertaisen alun elämälleen. 5) Aktiivinen puuttuminen vähemmistöjen kohtaamaan syrjintään ja rasismiin. Jokaisella on oikeus terveyteen ja yhdenvertaiseen kohteluun, taustasta riippumatta, kuten Suomen perustuslaki ja yhdenvertaisuuslaki määrittelevät.